Ilma Suomessa ei meitä pahemmin suosinut oli kylmää ja sadetta, suurimman osan ajasta. Mukavinta oli tietysti koko reissussa nähdä perhettä. Ilman niiden ikävöintiä maailmalla olis tosi mukavaa olla!
Matka tänne oli rankka, kuten aina. Pekingin kone oli myöhässä, koska koneessa oli reikä (?), niin ainakin meille kerrottiin. Päästiin lähtemään pari tuntia myöhässä, jännättiin miten ehditään Quindaossa hakea laukut ja vaihtaa konetta....
Me ei taaskaan saatu vierekkäisiä paikkoja ja uskottiin, että kyllä koneessa saadaan vaihdettua... Kiinalaiset on tosi outoja, ne pitää kynsin hampain kiinni saamistaan paikoista. Siis kuten tulomatkallakin kiinalainen ei suostunut vaihtamaan paikkaa.... Onneksi yks suomalainen huikkas, että hänen vieresä on vapaapaikka ja hän voi vaihtaa. Kiinalainen nuori nainen sai sitten viereensä suomalaisen miehen jolle viini maistui ja hetken kuluttua pää painui uhkaavasti naikkosen syliä. Jonkun tunnin kuluttua, kovasti jo kyseli lentoemolta löytyiskö uutta paikkaa. Enää oma paikka ei niin houkutteleva ollutkaan. Pukkas vähän naurattamaan....
Onneksi saatiin matkalla aika hyvin kurottua aikaa kiinni ja oltiin vähän ennen yhdeksää Pekingissä. Meidän koneen lähtö aika oli 9.45. Koneella oli vastassa virkailija joka varmisti, että ollaan tulossa koneeseen ja varmisti, että saadaan laukut ulos ja liput tsekattua ajoissa. Käveltiin sitten suoraan koneeseen ja päästiin lähtemään samantien. Quindaossa käytiin vielä Metrossa ostoksilla. Automatka menikin nopeasti nukkuessa.
Uskomatonta miten sitä ehti jo noin lyhyessä ajassa unohtaa tämän metelin ja hälinän! Ihmisiä joka puolella, huutoa, rakettien pauketta ja torvien soittoa :)
Vaikka olikin kova nälkä ei jaksettu lähteä syömään vaan laitettiin pekonit kärisemään ja keitettiin kahvit. Mukavana yllätyksenä huomasin, että siivooja oli pessyt parvekkeen ikkunat ja verhot. Ne olikin tosi mustat ja pesun tarpeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti